Monet soinilaiset ovat luultavasti törmänneet MuoviSampoon vuoden 2018 aikana. MuoviSampo on muovinkeräyspiste Soinin yhteistalon pihassa, jonne on voinut palauttaa tyhjiä muovipakkauksia alennusseteleitä vastaan (eli Plastic Coineja). MuoviSammossa on hyödynnetty panttipullojärjestelmästä tuttua palkitsemismenetelmää, jolla halutaan muoviroskien menevän uusiokäyttöön sen sijaan, että muovipakkaukset heitettäisiin sekajätteeseen tai poltettaisiin takapihoilla. Muovijätteen ehkäisyllä on merkittävä rooli sekä ilmastonmuutoksen torjunnassa että elinympäristöjen suojelussa. Muovi on yleensä tehty fossiilisesta öljystä, joten sen poltto lisää ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuutta. Lisäksi muoviroskasta ja merien jätelautoista on tullut maailmanlaajuinen ongelma, joka pilaa luontoa.

MuoviSampo on ollut osa Sitran (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) järjestämää Maapalloliiga-kisaa, jossa on etsitty hyviä järjestötason ideoita ympäristön tilan parantamiseksi. MuoviSampo on Soinin 4H-yhdistyksen joukkueen idea. Joukkueeseen kuuluu kunnanjohtaja Juha Viitasaari ja Johannes Aalto Soinin kunnasta, Saija Källi ja Suvi Osala Soinin 4H-yhdistyksestä, Jenni Savolainen Kuudestaan ry:stä sekä minä Seinäjoen ammattikorkeakoulusta (SeAMK). MuoviSampo on herättänyt lyhyessä ajassa laajaa huomiota, eivätkä sen vaikutukset ole rajoittuneet pelkästään Soinin kunnanrajojen sisäpuolelle. MuoviSampo on ollut esillä esimerkiksi paikallislehdissä ja sosiaalisessa mediassa. Lisäksi se on saanut maakunnallista ja valtakunnallista huomiota: Muovialan asiantuntijat ja yritykset ovat olleet kiinnostuneita sen toimintaperiaatteesta, ja syksyn aikana esimerkiksi Yle Tiede kävi kuvaamassa sitä parin päivän ajan muoviin liittyvää ohjelmaansa varten. Joukkueen jäsenet ovat joutuneet ihmettelemään itsekin sitä, kuinka nopeaa idean nousukiito on ollut. Tätä kirjoitettaessa matka on vielä kesken, ja kilpailun voittaja ratkeaa vasta helmikuussa 2019. Tämä onkin tarina siitä, miten pienestä ”jätekatoksesta” tuli valtakunnallinen nähtävyys, ja kuinka idea on edennyt aina kisan finaaliin asti.

Helle ja kuumat vesiputket –idea syntyy

Idea muovipakkausten pantillisuudesta syntyi sattumien kautta. Olimme sopineet Saijan kanssa, että tapaisimme SeAMKin Puusta ruokaa –hankkeeseen liittyen. Halusin tiedustella Saijalta, olisiko neulasten keruuta mahdollista järjestää 4H-yhdistyksen kautta. Tapaamisessamme nousi esille myös Sitran järjestämä Maapalloliiga-kisa. Saija heitti ilmaan ehdotuksen, että jos löydetään hyvä idea, hän voi jättää hakemuksen yhdistyksen kautta. Lupasin pohtia asiaa, mutta juuri silloin aika ei ollut vielä kypsä idean syntymiselle.

Aika kului. Kesä 2018 oli ennätyksellisen kuuma ja kuiva. Luonto ja ihmiset saivat esimakua muuttuvasta ilmastosta. Kesällä suomalaiset hikoilivat pitkäkestoisessa helteessä, ja esimerkiksi maatalous kärsi kuivuudesta. Kesä oli kuumin kokemani kesä. Minulla oli itselläni mahdollisuus viettää kesälomaa ainoastaan kaksi viikkoa, joten jouduin olemaan kesän kuumimmat päivät töissä Ähtärin Tuomarniemellä. Muu henkilökunta lomaili, lämmin vesijohtovesi seisoi putkissa eikä pitkän valuttamisen jälkeenkään ollut omiaan tukalan olon virkistämiseen. Yritin ylläpitää nestetasapainoani kaupasta ostetulla lähdevedellä, ja niinpä työpisteeni pöydälle alkoi kerääntyä kasapäin pantillisia vesipulloja. Metsäoppilaitoksen ruokalakaan ei ollut käytössä loma-aikana. Jouduin tästä syystä ostamaan kaupasta eväitä, minkä seurauksena alkoi työhuoneeni sekajäteroskapönttö täyttyä tyhjistä elintarvikemuovipakkauksista. Siivoojatkin lomailivat. Näissä tunnelmissa luin Saijalta tulleen sähköpostin, jossa hän tiedusteli uudelleen, olisiko idea Maapalloliiga-kisaan syntynyt.

Pohtiessani Saijan viestiä, katselin pöydällä olevaa panttipulloriviä ja pöydän alta pursuavaa muoviroskaa. Ainoastaan pöydän kansi erotti jätejakeet toisistaan. Mieleeni heräsikin kysymys, miksi muovipullot ja muut muovipakkaukset menevät eri jatkokäsittelypaikkoihin? Kuluttajana erittelen nämä toisistaan, vaikka kaikki ovat lähtökohtaisesti tehty samaan käyttötarkoitukseen: elintarvikkeiden säilytystä varten. Onko tässä järkeä? Tiesin, että palautuspulloista saatava panttimaksu ajaa kuluttajan palauttamaan pullot huolellisesti, mutta miksi tätä toimivaa ratkaisua ei ole käytetty muihin muovipakkauksiin? Panttipullojen kierrätysteho on yli 90 %. Sekajätteeseen joutuneet muoviroskat menevät jätteenpolttolaitokseen Vaasaan. Olin oppinut tämän kuullessani esityksen kyseisestä jätteenpolttolaitoksesta. Opettamani ryhmä bioenergiakurssilla oli pitänyt esityksen Vaasan ammattikorkeakoulussa keväällä 2018. Heräsikin kysymys, voisiko panttipullojärjestelmää soveltaa myös muihin muovipakkauksiin? Kilpailun tarkoitus oli löytää nimenomaan kuluttajaläheisiä ratkaisuja, jotka hillitsisivät ilmastonmuutosta ja vähentäisivät hiilijalanjälkeä. Juuri tässähän voisi olla ideaa myös maailmanlaajuisen muoviongelman ratkaisuun. Annetaan muoviroskalle arvo, niin ihmisten ajattelu muuttuu! Innostuin ajatuksesta kovasti ja vastasin Saijan viestiin.

Joukkue kasaan

Saija pyysi kirjoittamaan ideasta lyhyen kuvauksen hakemusta varten. Paperilla kaikki alkoi näyttää selkeämmältä kokonaisuudelta: Panttimaksu oli suurin yksittäinen ongelma, sillä meidän piti ratkaista se, kuka panttimaksun korvaa. Ensimmäinen ehdotus oli, että panttimaksua voisi käyttää esim. yhdistysten jäsenmaksujen hyvityksessä. Idea alkoi tuntua niin varteenotettavalta, että Saija alkoi kerätä joukkueeseen ihmisiä, joilla olisi monialaista kokemusta. Joukkueeseen haluttiin lisäpotkua pyytämällä joukkueeseen kunnanjohtaja. Kunnan sitoutuminen hankkeeseen ja siitä saatava imagohyöty tulisi olemaan kilpailussa etu. Lisäksi Johanneksen osaaminen lobbauksessa, kansainvälisistä tehtävistä ja markkinoinnissa haluttiin hyödyntää. Minun lisäkseni Suvi oli pohtinut samanlaista muovinkeräysjärjestelmää, joten ajatukset olivat valmiiksi suunnattu yhteistä päämäärää kohti. 4H-yhdistys oli toteuttanut onnistuneita muovinkeräystempauksia aiemminkin (esim. AIV-pönttöjen keräys). Saija pyysi mukaan myös Jennin Kuudestaan ry:stä, jotta alueellinen kehittämisjärjestö saatiin idean taakse. Mukana oli niin käytännön tekijöitä kuin markkinoinnin ja yhteiskuntamuutoksen osaajia. Kaikki innostuivat ideasta, joten palikat olivat kohdillaan.

Joukkue alkoi työstää ideaa toden teolla. Hakemus saatiin jätettyä määräpäivään mennessä. Panttimaksua ideoitiin pidemmälle, ja Juha keksi syntyneelle paikallisvaluutalle nimen Plastic Coin (suom. muovikolikko). Keräyspiste päätettiin nimetä MuoviSammoksi vasta myöhemmässä vaiheessa. Meillä oli tieto, että jatkoon päässeet ideat selviäisivät loppukesästä.

Kohti finaalia

Elokuun alussa saimme kuulla, että olimme päässeet kilpailussa semifinaalivaiheeseen. Tieto oli hieno uutinen. Osallistuneet joukkueet pyydettiin tulemaan Helsinkiin Sitran tiloihin Ruoholahteen 13. elokuuta. Joukkueelle perustettiin sisäistä viestintää varten oma WhatsApp-ryhmä, joka on ollut ahkerassa käytössä siitä asti. Meille selvisi, että kilpailuun oli tullut yhteensä 66 ideaa, joista 30 oli valittu semifinaaliin. Meillä oli onnea. Näistä joukkueista yksikään ei ollut Etelä-Pohjanmaalta tai edes vanhan Vaasan läänin alueelta. Helsingin tilaisuudessa saimme ohjeeksi valmistaa ideallemme toimenpidesuunnitelma, ja saimme sparrausta hyvän suunnitelman rakentamiseen. Ideoiden ei tarvinnut olla loppuun asti hiottuja, mutta meiltä vaadittiin selkeä toimenpidesuunnitelma siitä, kuinka ideamme voitaisiin testata käytännössä. Valmiit toimenpidesuunnitelmat piti olla valmiita 24.8. klo 16 mennessä.

Joukkueemme sitoutuminen kasvoi ja kävimme usein keskusteluja Soinin kunnantalon valtuustosalissa. Halusimme tehdä toimenpidesuunnitelmasta huolella kirjoitetun ja visuaalisesti hyvännäköisen. Korostimme Soinin hyviä puolia muovikierrätyskokeilun näkökulmasta. Pienenä paikkakuntana Soinissa olisi mahdollista toteuttaa hallittuja kokeiluja, joiden vaikuttavuutta pystyttäisiin seuraamaan tarkasti. Soini ei ole suurten valtakunnallisten teiden varressa, joten kaupassa myytyjen pantillisten muovipakkausten kulkeutuminen paikkakunnan ulkopuolelle olisi luultavasti vähäistä. Halusimme, että tekemisessämme näkyy hyvä pilke silmäkulmassa. Valitsimme joukkueemme jäsenille vastuualueet, jotta prosessi olisi sujuvaa ja tehokasta. Toivoimme parasta, sillä finaaliin otettaisiin vain 10 parasta ideaa, joille annettaisiin 10 000 € kokeiluraha. Tuota rahaa haluttiin tosissaan päästä hyödyntämään. Joukkueemme vaiheista viestittiin tässä vaiheessa jo mm. Ilkassa, paikallislehdissä sekä Yle Pohjanmaan radiossa, sillä Juha levitti pieniä lehtijuttuja eri medioihin. Keskustelu myös yhteistyökumppaneiden kanssa oli aloitettu.

Finaaliin päässeiden joukkueiden nimet selvisivät 3. syyskuuta. Päivää odotettiin jännittyneenä. Emme voineet uskoa tilannetta todeksi, kun saimme toiseksi parhaimmat pisteet kaikkien ideoiden joukosta! Tässä vaiheessa saimme myös Keskolta ja Valiolta lupauksen lähteä yhteistyöhön. Jatkokeskustelut muidenkin yhteistyökumppaneiden kanssa etenivät. Sitra auttoi finaaliin päässeiden ideoiden sparraamisessa ja edessä oli seuraavaksi ns. Bootcamp-viikonloppuja eli perjantaisin ja lauantaisin pidettyjä sparraustilaisuuksia Helsingissä. Niissä käytiin koko joukkueen voimin 14.-15. syyskuuta, 5.-6. lokakuuta sekä kolmannen kerran 9.-10. marraskuuta. Kaikille kymmenelle finaaliin päässeelle joukkueelle tarjottiin 10 000 € kokeiluraha. Kilpailussa on ollut mukana hyvin erilaisia ideoita aina some-kampanjoista teatterialan esityksiin.

Halusimme kerätä tietoa muovin jatkokäyttömahdollisuuksista. Kävimme vierailemassa mm. Keski-Suomen liiton tiloissa Jyväskylässä Muovin elämä –seminaarissa 19. syyskuuta. Tilaisuudessa saimme käyttää kommenttipuheenvuoron omasta kokeilustamme ja se herättikin suurta kiinnostusta paikalla olleissa. Käyntikortteja vaihdettiin ja yhteyksiä luotiin muihin organisaatioihin (mm. Suomen ympäristökeskukseen).

Yle tiede seuraa ensimmäistä muovinkierrätyskampanjaa

Olimme luvanneet toimintasuunnitelmassamme, että ensimmäinen muovinkierrätyskokeilu järjestettäisiin ennen toista Helsingin Bootcampia. Meidän piti kasata ja suunnitella nopealla aikataululla kierrätyspiste ja paikallisvaluutta. Jenni suunnitteli Plastic Coinin ulkoasun ja Juha otti yhteistyökumppanit haltuun. Jokainen venyi kiireisessä tilanteessa hienosti ja saimme monelta soinilaiselta korvaamatonta apua. Johannes aloitti some-alustojen rakentamisen. Saija sai aktivoitua mm. Vipu-työpajaa ja paikallista MTK:ta. Aki Alatalo nikkaroi MuoviSampoon kammen ja muita koristeita ja Hannu Saarelta saatiin pyöreitä puukiekkoja, jotka maalattiin kultakolikoiksi. Koululaiset auttoivat taksvärkkipäivän kunniaksi Saijaa maalauksessa. Terho Keisala lupasi, että pantillisten muovipakkausten kokeilu voitaisiin suorittaa K-market Kanelissa. Sale lupautui palkitsemaan parhaiten kierrättävän koululuokan. Koululaiset auttoivat myös panttitarrojen kiinnittämisessä. JS pinta lahjoitti tarroituksen MuoviSammon kylkeen. MuoviSammon kyljessä oleva runo on nuorisovaltuuston edustajan Emmi Tiukkasen tekemä.

Sana kokeilustamme kiiri valtakunnalliselle tasolle. Kokeilustamme oli mainittu muovialan seminaarissa Helsingissä, jossa oli paikalla myös Ylen edustajia. Kuulimme jälkikäteen, että Ylen toimittajat olivat nähneet seminaarissa tilanteen, jossa yksi puhuja oli maininnut meidät esimerkkinä siitä, mitä alalla tapahtuu. Tieto oli saavuttanut seminaarin puhujan kunnanjohtajan some-päivityksen kautta. Tämän tapahtumaketjun seurauksena Yle tiede toimittaja Tiia Nurmilaakso otti sähköpostilla yhteyttä meihin. Tarkoituksena oli, että meitä olisi alustavasti haastateltu Helsingissä, mutta lopulta toimittaja ja hänen kuvaajansa, Juha Leskelä, päättivätkin tulla Soiniin heti ensimmäiseen keräyskampanjaan. Kuvaaja oli kuvannut aiemmin mm. Kotikatua ja Uusi päivä –ohjelmaa Ylelle. Sovittiin päivämäärät ja käytännön järjestelyt jatkuivat MuoviSammolla. Eräs hieno hetki oli se, kun asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen tykkäsi Juhan MuoviSampo twiitistä lokakuun alussa.

Kun kuvausryhmä saapui Soiniin, emme aluksi tarkkaan tienneet, mitä ohjelmaa ja tarkoitusta varten kuvattiin. Varsin pian meille selvisi, että Ylellä oli tekeillä iso muoviin liittyvä projekti. Projekti on osa Ylen yhteiskunnallisen vaikuttamisen kampanjoita, joilla pyritään samaan kansalaisia osallistumaan johonkin hyvään. Ohjelma tulisi olemaan vastaavanlainen kuin puolitoista vuotta sitten ollut Suomi tanssii- eli Hula hula –kampanja, mutta tällä kertaa se rakentuisi muovin ja muovinkierrätyksen ympärille. MuoviSammosta tulisi lopulta televisiosta n. 5 min pätkä ulos maalis-huhtikuussa 2019. Tämän lehden ilmestyessä ohjelma on vielä edessäpäin. Kuvausryhmä sai lopulta paljon materiaalia, sillä he olivat kuvaamassa kaksi päivää. He haastattelivat MuoviSammolla käyneitä ihmisiä sekä joukkueemme jäseniä. Kuvaamisessa käytettiin myös paikallisia lahjakkuuksia, sillä soinilaista kuvaajaa Jani Ojalaa pyydettiin ottamaan ilmakuvia droonin eli dronen avulla Ylelle.

Samalla viikolla myös Suomen ympäristökeskuksen tutkija pyysi meiltä yhden esityskalvon, joita hän voisi näyttää pitämissään asiantuntijaluennoissa. Hän kiersi erilaisissa muovialan tilaisuuksissa puhumassa syksyn aikana ja lupasi ottaa kokeilumme esille mm. Itämeri-seminaarissa Helsingissä. Monet alan organisaatiot ovat yhtyneet ajatukseemme ja tunnistavat nykyiset ongelmat. Idealla on valtava yhteiskunnallinen kysyntä ja suuri mahdollisuus parantaa ympäristön tilaa.

Ensimmäinen keruukampanja oli menestys ja keräsimme muovipakkausjätettä lähes 90 kg. Pisteellä kävi lähes 60 kierrättäjää. Pantillisia pakkauksia palautui vähänlaisesti, mutta muovijätteestä saatava taloudellinen hyöty näytti kyselyn mukaan parantavan oleellisesti muovinkierrätystä jo ensimmäisellä keruukerralla.

Sitran on tukenut oleellisesti kokeiluamme. Saimme henkilökohtaista sparrausta mm. Eva Gladekilta, joka on syntyjään amerikkalainen kiertotalouden guru. Eva on ollut puhumassa kiertotalouden tärkeydestä maailmalla ja auttanut mm. amerikkalaisia kaupunkeja kohti parempaa jätehuoltoa. Hän on valmistunut maineikkaasta amerikkalaisesta Yalen yliopistosta ja perustanut globaalisti toimivat Metabolic –yrityksen, joka tarjoaa ratkaisuja kestävyyskysymyksiin.

Lopuksi

Ideaa kehitetään edelleen paremmaksi. Tätä kirjoittaessani olemme suunnittelemassa toista keräyskampanjaa lokakuun lopulle. Keräyskampanjan teemaksi on suunniteltu ajankohtaisesti Halloweenia. Lisäksi olemme lähdössä tutustumaan Pramia Plasticiin Toholammelle, missä käsitellään suurta osaa Suomessa kerättävistä panttipulloista. Yrityskäynnistä ja siellä käytävistä keskusteluista tulee varmasti erittäin mielenkiintoiset. Yhteistyökumppaneiden avulla ideointi voi johtaa vaikka mihin.

Joukkueen toive on, että idean hyvä vire jatkuu loppuun asti. Lisäksi toivomme, että soinilaiset palauttavat ahkerasti muovia MuoviSammolle ja toimivat esimerkkinä suomalaisille ja koko maailmalle! Tavoitteenamme on muuttaa ihmisten suhtautuminen muoviroskaa kohtaan. Muoviroskasta palkitaan, joten sanonta ”rahhaa on ku (muovi)roskaa!” saa nyt uuden merkityksen.